On mahdotonta yrittää puhua muovista ilman, että puhutaan sen hävittämisestä. Muovin hävittäminen on ollut paljon puhuttu aihe viime vuosina, ja hyvästä syystä. Väärin lajiteltu ja hävitetty muovi voi aiheuttaa suurta vahinkoa ympäristölle.
Erilaisten lajittelu- ja hävittämismetodien sekä paikallisten säädösten tunteminen ja ymmärtäminen on tärkeä osatekijä, kun puhutaan kestävyydestä ja muovista.
Jätehierarkia: Reduce, reuse, recycle (Vähennä, uusiokäytä ja kierrätä muovi)
Jätehierarkiana tunnettu 3R:n sääntö: reduce, reuse ja recycle on muodostununt kestävän jätteiden käsittelyn ohjenuoraksi. Toisinaan tähän lisätään vielä neljäskin R, refuse (vastusta).
Vaikka lainsäädännöllä maailmanlaajuisesti tähdätään muovin, ja muovijätteen, vähentämiseen ongelma on siinä mitä olemassaolevalla, jo käytetyllä muovilla, pitäisi tehdä. Yksi suosittu metodi on kasvattaa muovin kierrätystä, kun taas osa suosii uusiutuvista tai biohajoavista materiaaleista valmistettua muovia.
Vaihtoehtoiset materiaalit, kuten sokeriruoko eli bagassi, ovat uusiutuva, kompstoitava ja biohajoava. Mutta jos tuote lajitellaan väärin ja se päätyy kaatopaikalle ei vaihtoehtoinen materiaali ole välttämättä sen parempi kuin muut materiaalit (riippuen muista tuotteen elinkaaren tekijöistä).
Elinkaariajattelu
Jotta resurssi saadaan hyödynnettyä täysin, on pohdittava sen käyttöä läpi koko tuotteen elinkaaren. Resurssitehokkuus voidaan saavuttaa tekemällä kestäviä ja ympäristötietoisia päätöksiä tuotteen elinkaaren jokaisessa vaiheessa.
Katso PlasticsEuropen tekemä video elinkaariajattelusta ja opi lisää
Muovin kierrättäminen ja hävittäminen
Muovin hävittämiseen on käytännössä 4 tapaa, mutta kaikki tavat eivät ole tasavertaisia:
Kaatopaikka:
Monet maat ovat luopuneet kaatopaikoista ja jatkuva regulaatio (kuten EU:n kiertotalousdirektiivit) tähtää kaatopaikkojen käytön vähentämiseen tulevaisuudessa.
Vaikka muovit voidaan teoriassa hävittää kaatopaikoilla, ovat kaatopaikat erittäin tuhlaavia ja tilaa vieviä loppusijoituspaikkoina ja ne kuluttavat paljon energiaa. Huonosti hoidetut kaatopaikat johtavat siihen että muovi kulkeutuu meriin. Lisäksi muovin maatuminen kaatopaikoilla päästää maaperään ja muualle ympäristöön saasteita.
Mitä tapahtuu kun biohajoavaa muovia päätyy kaatopaikoille?
Koska kaatopaikat ovat yleensä ilmatiiviitä (ja siten hapettomia) ne eivät tarjoa optimaalista ympäristöä kompostoitumiselle tai biohajoamiselle. Joten jos biohajoava PLA tuote päätyy kaatopaikalle, se joko hajoaa anaerobisesti vapauttaen metaanikaasuja, tai se säilyy kaatopaikalla, kuten muutkin muovilaadut.
Polttaminen
Polttaminen on käytetyin vaihtoehto muovin hävittämiselle Euroopassa.
Muovin, kuten muidenkin fossiilisten polttoaineiden, polttamisessa on riski hiilidioksidipäästöjen muodostumiselle. Muovin polttamisella on etuna että se tuottaa energiaa, mutta tehokas polttaminen vaatii modernin polttolaitoksen.
Polttamista kohtaan on monia ristiriitaisia mielipiteitä. Toisaalta muovijätteen avulla voidaan tuottaa suuria määriä lämpöä ja energiaa. Jos tämä lähde poistettaisiin, monet alueet jäisivät vaille energianlähdettä. Kaatopaikkoihin verrattuna polttaminen on silti suositeltavampi vaihtoehto loppusijoitukselle, koska muovin valmistamiseen käytettävät resurssit voidaan hyödyntää uudestaan ja tuottaa näin lisäarvoa. Tämä ei kuitenkaan poista ympäristöön liittyviä huolia.
Mitä tapahtuu kun eri muovilaatuja poltetaan?
Fossilipohjaisten ja biopohjaisten muovituotteiden kohdalla polttaminen on kierrätyksen ohella suosituin hävitysmetdi (voidaan sanoa myös elinkaaren viimeinen vaihe).
Biohajoava muovi on nimensä mukaisesti biohajoava, joten niiden kohdalla polttaminen on vähiten suositeltu vaihtoehto.
Eri muovilaaduilla on erilaisia ominaisuuksia. Lue lisää muovilaaduista.
Jos uusiutuvien materiaalien käyttäminen on sinulle tärkeää, lue täältä lisää muovin vaihtoehtoisista materiaaleista.
Kierrättäminen
Muovin kierrättäminen tarkoittaa prosessia jossa käytetty, jäte- tai ylijäämämuovi jalostetaan uusiksi tuotteiksi.
Osa muovilaaduista voidaan kierrättää kemiallisesti, joka tarkoittaa että ne hajoitetaan kemiallisiksi rakennusaineiksi, kun muut muovit kierrätetään mekaanisesti.
Eri muovilaadut voidaan kierrättää eri tavoin. Vaikka eri maiden lainsäädännöt tähtäävät lisäämään muovin kierrätysastetta maailmanlaajuisesti, on lajittelua ja kierrätystä koskevissa säädöksissä paikallisesti edelleen eroja.
Tehokas muovinkierrätys voi olla kallista ja energiaintensiivistä johtuen alueiden ja maiden välisistä eroista. Lisäksi kaikki muovimateriaalit eivät ole kierrätettäviä ja lajittelun ja kierrätyksen aikana voi esiintyä materiaalin saastumista (metalleista, väriaineista,biohajoavista muoveista, lääkkeistä yms.).
Biohajoaminen kompostoitumalla
Biohajoavat muovit hajoavat tiettyjen edellytysten täyttyessä. Biohajoavia muoveja säädellään standardilla EN 13432.
Termiä ei pidä sekoittaa biopohjaiseen muoviin, eikä biopohjainen muovi tarkoita että se olisi biohajoavaa.
Monet biohajoavat tuotteet on suunniteltu kompostoitaviksi. Monessa tapauksessa kompostoituminen tapahtuu ainoastaan tiukasti kontrolloiduissa olosuhteissa teollisessa kompostointilaitoksessa. Tämän takia biohajoavat muovit pitää yleensä lajitella erikseen muista muoveista ja lajittelukeinot vaihtelevat maittain.
Ennen kun valitset biohajoavan muovin on tärkeää varmistaa paikalliset jätehuoltomääräykset tuotteen kierrätettävyydestä ja että käyttöpaikan lähellä on saatavilla biohajoavan jakeen keräyspiste. Muussa tapauksessa biohajoava muovi ei välttämättä ole kestävin valinta.
Standardi EN 13432
EN 13432 määrittää standardin tuotteiden ja tuotepakkausten materiaalien testaamiselle niiden biohajoavuuden mukaan. Siinä määritellään myös olosuhteet, joissa kompostoituva materiaali voi hajota
Tuotteet jotka on testattu biohajoaviksi standardin EN 13432 mukaisesti on merkitty Din Certco -merkillä.
- Kompostointi voi kestää 90-180 päivää kunnes tuotteesta ei ole enää jäämiä jäljellä. Biomuovien (kuten PLA) biohajoavuus tulee testata ennen kun se voidaan määritellä kompostoituvaksi
- Luonnonmateriaalit kuten puu, bagassi ja palmunlehdet katsotaan automaattisesti biohajoaviksi standardin EN 13432 mukaisesti ilman testausta, eikä niitä välttämättä erikseen merkitä Din Certco -merkillä biohajoavuuden vahvistamiseksi. Jos ne kuitenkin testattaisiin ja materiaalit läpäisisivät testauksen nekin saisivat Din Certco -merkinnän.