Mikä diabetes on?
Noin 537 miljoonaa 20-79 vuotiasta aikuista maailmassa sairastaa diabetesta ja määrä on tasaisesti kasvanut vuosien saatossa. Vuonna 2030 luvun uskotaan olevan jopa 643 miljoonaa.
Diabetes, lääketieteelliseltä nimeltään diabetes mellitus, on aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa verensokeri (glukoosi) on jatkuvasti koholla, sillä haima ei tuota riittävästi insuliinia tai solut eivät reagoi tuotettuun insuliiniin oikealla tavalla. Tällöin puhutaan insuliiniresistenssistä.
Diabetes jaotellaan neljään päätyyppiin:
- Tyypin 1 diabetes
- Tyypin 2 diabetes
- Raskausdiabetes
- Muut harvinaisemmat diabeteksen muodot
Yleisin näistä on tyypin 2 diabetes ja samalla se on myös vahvimmin yhteydessä inkontinenssiin.
Tutustutaanpa siis seuraavaksi tarkemmin tyypin 2 diabetekseen.
Tyypin 2 diabetes ja miksi se johtaa useammin inkontinenssiin:
Tyypin 2 diabetes on yleisin diabeteksen muoto, jonka riski on tutkimusten mukaan kohonnut yli 45-vuotiailla. Tyypin 2 diabetes on krooninen sairaus, mikä tarkoittaa sitä, ettei siitä parane kokonaan.
Tyypin 2 diabeteksessa solujen insuliiniherkkyys heikentyy, eikä sokeri enää imeydy verenkierrosta yhtä tehokkaasti. Haima tuottaa insuliinia edelleen, mutta solut eivät pysty hyödyntämään sitä yhtä tehokkaasti, jolloin syntyy insuliiniresistenssi, jossa solut eivät pysty imeyttämään sokeria verestä.
Jos tyypin 2 diabetesta ei hoideta, solut eivät saa riittävästi sokeria, jolloin haima pyrkii kompensoimaan tilannetta tuottamalla lisää insuliinia. Ensin tämä saattaa auttaa soluja saamaan tarvittavan sokerin, mutta pidemmän päälle tilanne ylikuormittaa haiman ja lopulta sen toiminta heikkenee. Tällöin myös insuliinintuotanto heikkenee ja veren sokeripitoisuus kasvaa.
Alla olevasta taulukosta näet joitain tyypin 2 diabetekseen liittyviä oireita ja riskitekijöitä:
|
Tyypin 2 diabetes - oireet: |
|
Lisääntynyt virtsaamisen tarve, myös yöllä |
|
Tahaton painon lasku |
|
Energiavaje |
|
Lisääntynyt janon tunne ja suun kuivuus |
|
Hidastunut haavojen paraneminen |
|
Näön sumentuminen |
|
Toistuvat iho-ongelmat |
|
Tyypin 2 diabetes - riskitekijät: |
|
Sukurasite |
|
Epäterveellinen ruokavalio |
|
Ikääntyminen |
|
Liikkumattomuus |
|
Ylipaino |
|
Kohonnut tai korkea verenpaine |
|
Heikentynyt glukoosinsieto (IGT) |
|
Raskausdiabetes tausta |
Osalla ihmisistä voi olla geneettinen alttius diabetekselle, mutta elintavat vaikuttavat 2 tyypin diabeteksen kehittymisessä eniten. Geneettinen alttius ei siis tarkoita, ettei 2 tyypin diabetestä voisi välttää, vaan voit itse vaikuttaa siihen ruokavalion, liikunnan ja päivittäisten rutiinien avulla.
Toinen hyvin tunnettu diabeteksen muoto on tyypin 1 diabetes, joka on harvinaisempi ja eroaa jonkin verran tyypin 2 diabeteksesta.
Mikä on Tyypin 1 diabetes ja miten se ilmenee:
Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus ja se havaitaan usein jo varhaislapsuudessa. Tyypin 1 diabeteksesssa kehon immuunijärjestelmä hyökkää haiman insuliinia tuottavia soluja vastaan, jolloin kehoon ei erity riittävästi, tai ollenkaan, insuliinia ja veren sokeritasot ovat jatkuvasti koholla. Koholla olevaa verensokeria tulee hoitaa lääkkeiden avulla.
|
Tyypin 1 diabetes - oireet: |
|
Lisääntynyt virtsaamisen tarve |
|
Jatkuva janon tunne |
|
Väsymys tai energiavaje |
|
Tahaton painon lasku tai joissain tapauksissa myös painon nousu |
|
Diabeettinen ketoasidoosi (DKA) |
|
Raajojen pistely tai puutuminen |
|
Sumentunut näkö |
|
Erektiohäiriöt (miehillä) |
|
Tyypin 1 diabeteksen riskitekijät: |
|
Sukurasite: Vanhemman tai sisaruksen tyypin 1 diabetes kasvattaa riskiä hieman. |
|
Virusinfektioit |
|
Muut autoimmuunisairaudet |
Tyypin 1 diabetes voi puhjeta missä iässä vaan, mutta yleisimmin se havaitaan seuraavissa ikävaiheissa: lapset 4–7 vuotta ja lapset 10–14 vuotta.
Yhteys diabeteksen ja inkontinenssin välillä
Diabetes voi lisätä inkontinenssin riskiä ja erityisesti diabetesta sairastavilla naisilla on jopa 70% korkeampi todennäköisyys virtsankarkailuun verrattuna heihin, joilla ei ole diabetesta.
Diabeteksessa pitkäaikaisesti koholla oleva verensokeri vahingoittaa hermoja ja pieniä verisuonia. Tämä hermoston heikentynyt toiminta tunnetaan nimellä diabeettinen neuropatia, ja se vaikuttaa myös rakon toimintaa sääteleviin hermoihin. Kun hermosto ei tulkitse viestejä oikein, se ei välttämättä tunnista virtsarakon täyttymistä tai ei tyhjene kunnolla. Tuloksena voi olla yliaktiivinen rakko, tihentynyt virtsaamistarve tai toistuva “ylivuoto”, jossa virtsaa karkaa, vaikka rakko ei tuntuisi täydeltä.
Kohonnut verensokeri lisää myös virtsan sokeripitoisuutta. Koska sokeri sitoo nestettä, se lisää virtsan määrää ja aiheuttaa tarvetta käydä wc:ssä useammin – myös öisin. Tämä jatkuva rakon kuormitus voi ajan myötä heikentää lantionpohjan lihaksia ja lisätä virtsankarkailua. Samalla diabetes altistaa virtsatieinfektioille, jotka voivat ärsyttää rakkoa ja pahentaa oireita entisestään.
Diabeteslääkitys ja inkontinenssi
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on kasvanut riski silmä-, hermosto-, munuais- ja verisuonisairauksiin, sekä sydänkohtauksiin ja halvauksiin. Diabeteslääkityksen pääasiallinen tavoite on hallita verensokeritasoja ja ehkäistä aiemmin mainittuja komlikaatioita.
Joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksena voi kuitenkin olla virtsan- tai ulosteenkarkailua.
Osa tyypin 2 diabeteksen lääkkeistä tasaa verensokeria poistamalla ylimääräisen sokerin virtsan mukana. Vaikka tämä auttaa verensokerin hallinnassa, se voi samalla ärsyttää virtsarakkoa ja edesauttaa inkontinenssin muodostumista. Lääkitykseen liittyvät sivuvaikutukset ovat melko yleisiä, ja siksi virtsaamisongelmista tai inkontinenssista kannattaa aina kertoa hoitavalle lääkärille, vaikka aihe saattaa olla kiusallinen ja hyvin intiimi. Usein vain annosta muuttamalla tai valmistetta vaihtamalla voidaan helpottaa oireita ja parantaa elämänlaatua.
Ylipaino ja inkontinenssin riski diabeetikolla
Tyypin 2 diabetekseen liittyy usein ylipainoa, joka voi lisätä myös inkontinenssin riskiä. Ylipaino lisää virtsarakkoon ja lantionpohjaan kohdistuvaa painetta, joka voi edesauttaa ponnistusinkontinenssin ja pakkoinkontinenssin oireilua
Diabetes ja inkontinenssi voivat aiheuttaa:
- Ylipainon aiheuttama paine voi aiheuttaa pakkoinkontinenssia.
- Hermovauriot voivat vaikeutta rakon hallintaa ja aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamisentarvetta (yli 8 kertaa päivässä tai yli 2 kertaa yössä).
- Vastustuskyvyn vaarantuminen voi lisätä virtsatietulehduksen riski, joka voi aiheuttaa inkontinenssia.
- Osa diabeteslääkkeistä voi aiheuttaa ripulia.
- Lisääntynyt janontunne ja juominen johtaa lisääntyneisiin wc-käynteihin.
- Sosiaalinen vetäytyminen.
- Huomattava virtsan- tai ulosteidenhaju.
- Kiire päästä vessaan, koska pelätään vuotoa.
Vinkkejä diabeetikoille, joilla on inkontinenssia:
- Selvitä lääkärin avulla johtuuko inkontinenssi diabeteksesta ja voiko sitä hoitaa.
- Pidä verensokerit tavoitearvoissa.
- Harjoita virtsarakkoa tyhjentymään kunnolla.
- Juo 1,5L nesteitä päivän aikana, jotta ennaltaehkäiset virtsatietulehduksia ja virtsarakon ärtymistä.
- Harjoita virtsarakkoa. Älä käy vessassa varmuuden vuoksi.
- Vältä kofeiinia ja muita virtsarakko ärsyttäviä ruoka-aineita.
- Tavoittele normaalipainoa ehkäistäksesi vatsaan kohdistuvaa painetta.
- Käytä kehollesi ja elämäntyyliisi sopivia inkontinenssituotteita.
Diabeteksesta johtuvan inkontinenssin hoito
Vaikka diabetekseen liittyvää hermovauriota ei aina voida kokonaan korjata, inkontinenssia voidaan lähes aina lievittää monin keinoin. Tärkein askel on hyvä verensokeritasapaino, joka hidastaa hermovaurioiden etenemistä ja vähentää virtsaamisoireita. Samalla wc-käyntejä voidaan rytmittää, juomista voidaan tasata pitkin päivää ja rakkoa voidaan “kouluttaa” vähentämään ylivirittyneisyyttä.
Elämäntapamuutoksilla on suuri vaikutus. Painonhallinta vähentää rakon painetta, ja lantionpohjan lihasharjoitukset voivat vahvistaa virtsan pidätyskykyä selvästi. Virtsarakkoa ärsyttäviä tekijöitä, kuten kofeiinia ja alkoholia, kannattaa välttää. Riittävä, mutta tasainen nesteytys suojaa virtsateitä ja ehkäisee tulehduksia.
Tarvittaessa hoitoon voidaan yhdistää lääkkeitä, jotka rauhoittavat yliaktiivista rakkoa. Vaikeissa tilanteissa myös katetrointi tai kirurginen hoito voivat tulla kyseeseen, mutta useimmille oireiden hallinta onnistuu perinteisemmillä keinoilla.
Mahdollisia hoitokeinoja:
- Aikataulutetut wc-käynnit, jolla ehkäistään vuotoja.
- Ruokavaliomuutokset, joilla hillitään virtsarakkoa ärsyttävien ruoka-aineiden, kuten kofeiinin ja alkoholin käyttöä.
- Lääkitys, jolla voidaan hoitaa yliaktiivista virtsarakkoa.
- Katetrointi pidemmälle edenneissä tapauksissa, jotta voidaan varmistaa rakon tyhjeneminen.
- Kirurgiset toimenpiteet, jos muut hoitokeinot eivät tuota tulosta.